Viidenkymmenen vuoden ajan klassista musiikkia
Hetan Musiikkipäivät järjestetään tänä vuonna jo 53. kertaa. Puolivuosisataisen tapahtuman historia on mielenkiintoinen ja vaiherikas.
Musiikkipäivien synty
Hetan Musiikkipäivät on saanut alkunsa nykyisin Rovaniemellä toimivan Seitakuoron harjoitus- ja hiihtoleireistä vuosina 1963–1969. Kuoron perustajat, innokkaat musiikkimiehet ja opettajat, Mauno Astala Kemijärveltä ja Paavo Heikkilä Pellosta toivat kuoron Hettaan harjoittelemaan ja hiihtämään.
Tuolloin suunnitelmissa oli ainoastaan edistää sekakuorokulttuuria Peräpohjolassa ja Lapissa. Kuoro toimikin ensimmäiset vuodet maakunnallisena kuorona. (Apajalahti, 1988)
Kuoron ja muiden mukaan houkuteltujen muusikkojen yhteisiä harjoitusleirejä pidettiin vuosina 1963 – 1968 lähes vuosittain Hetassa ja niiden ohessa järjestettiin konsertteja ja musiikkitapahtumia.Useana vuonna soittajia tuli Pohjois-Norjaa ja Ruotsia myöten. Hetan ensimmäiset Musiikkipäivät järjestettiin vuonna 1969 Seitakuoron nimissä. (Apajalahti, 1988)
1983–1993
Rakensin ensimmäisen Musiikkipäivien ohjelman turvallisesti hyvin tuntemieni taiteilijoiden ja kuorojen varaan ja jossa enontekiöläisillä oli jatkossakin tärkeä rooli Musiikkipäivien esiintyjien joukossa.
Mauno Astala oli omalla tahollaan ollut aktiivinen ja kutsunut mukaan kansainvälisiä esiintyjiä. Kahdeksassa Enontekiöllä järjestetyssä ja neljässä matkakonsertissa kävi lähes 2000 kuulijaa.
Enontekiöläiset ottivat tapahtuman omakseen. Taideyhdistyksen Elsa Vuontisjärvi ja kunnan kulttuurisihteeri Anneli Aro hoitivat omalta osaltaan Musiikkipäivien valmistelut ja läpiviemisen. Musiikkipäiville oli syntynyt peruskonsepti, jonka pohjalta oli hyvä jatkaa.
1984
Edellisvuoden onnistuminen rohkaisi meitä järjestämään Musiikkipäivät entistä laajempana ja näyttävämpänä. Musiikkipainotteiset jumalanpalvelukset mukaan luettuina Enontekiöllä järjestettiin 11 tilaisuutta. Matkakonsertteja järjestettiin kolmen valtakunnan alueella yhteensä 7.
Yhdistyksen synty
Hetassa oli ryhdytty valmistelemaan kiinteän organisaation perustamista Musiikkipäivien jatkuvuuden turvaamiseksi. Tapahtuman yhteydessä järjestettiin neuvottelutilaisuus, johon kutsuttiin paikallisten, alueellisten ja valtakunnallisten musiikkialan järjestöjen edustajia. Paikalle saapui 23 henkeä. Edustettuina olivat Enontekiön kunta, seurakunta ja Taideyhdistys, Lapin läänin taidetoimikunta, Tornionlaakson kuntain toimikunta ja Matkailun edistämiskeskus. Valtion säveltaidetoimikunnan puheenjohtaja Ellen Urho, Kuhmon Kamarimusiikin taiteellinen johtaja Seppo Kimanen ja Tapiolan kuoron johtaja Erkki Pohjola olivat mukana kutsuttuina asiantuntijoina. Myös ruotsalaiset Rikskonserter ja Regionmusiken sekä Tromssan musiikkikoulu Norjasta lähettivät kokoukseen edustajansa. Mauno Astala käytti päivien historiallista taustaa koskevan puheenvuoron. Kokouksella oli kauaskantoiset vaikutukset. Kunnanjohtaja Tuomo Karjalainen kutsui koolle uuden yhdistyksen Hetan Musiikkipäivät perustamiskokouksen 28.5.1984. Yhdistys päätettiin rekisteröidä, ja se sai laajapohjaisen enontekiöläisistä koostuvan hallituksen. Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Elsa Vuontisjärvi, joka kuitenkin pian vaihtui Maija-Liisa Keskitaloksi. Sihteerinä ja yhdyshenkilönä jatkoi Enontekiön kunnan kulttuurisihteeri Anneli Aro. Kunnasta tuli näin selkeästi Hetan Musiikkipäivien taustaorganisaatio.
1985
Edellisen vuoden viestini flyygelin välttämättömyydestä Musiikkipäivien monipuolisuuden takaajana oli mennyt perille. Hettaan saatiin lahjoitusvaroin hankituksi flyygeli, joka nyt oli ensimmäistä kertaa käytössä. Pieni Yamaha ei ollut mikään loistosoitin, mutta se mahdollisti vaativankin pianomusiikin. Jyväskylän konservatorion pianonsoiton opettajana toimiva ukrainalainen pianisti Anatoli Povzoun sai kunnian olla ensimmäinen pianisti, joka sillä soitti Hetassa. Samassa konsertissa kuultiin ensimmäistä kertaa myös saamelaista joikua. Kansainvälisesti tunnettu enontekiöläinen taiteilija ja poromies Juha Tornensis joikasi konsertin käyntiin.
1986
Hetan Musiikkipäivät saivat valtakunnallisesti entistä enemmän näkyvyyttä Finland Festivals jäsenyyden myötä. YLE panosti tänä vuonna Musiikkipäiville entistä vahvemmin.
Enontekiöllä järjestettiin jumalanpalvelukset mukaan lukien 11 konserttia, niistä kahdeksan kirkonkylällä. Konsertista Juhlsin Hopeapajassa Norjan Koutokeinossa oli jo tullut perinne. Käytännöllisesti katsoen kaikki esiintyivät Hetan lisäksi muuallakin mm. Tornion kirkossa ja Rovaniemellä. Näin Hetan Musiikkipäivät ovat koko läntisen Lapin musiikkijuhla.
Musiikkipäivät olivat orkestereiden juhlaa, sen mahdollisti, etteivät kaikki orkesterit majoittuneet samanaikaisesti Hetassa. Mukana olivat Raimo Korpelan johtama Lapinlahden nuoriso-orkesteri, Lapin musiikkiopiston kamariorkesteri Kai Leinosen johdolla sekä Markku Jounelan johtama Oulun kamarikuoro.
1987
Matkakonserttien asema oli vahvistunut niin, että täydellä syyllä voitiin jo puhua Tornionlaakson musiikkitapahtumasta. Norjalaisia ja ruotsalaisia oli varsin vakuuttavasti mukana myös esiintyjinä.
YLE oli jälleen vahvasti mukana. Valtakunnan verkkoon meni Hannu Taanilan juontojen ryydittäminä Lapin ilta Enontekiön koulun liikuntahallista ja tupakonsertti Jussi Lihtosen kotoa Muonion Kätkäsuvannosta. Jälleen kuultiin myös paikallista saamelaista musiikkia, kun Wimme Saari joikasi ja eräopas Rune Leskinen komppasi rummuilla.
6.5.1987 saatiin suruviesti. Hetan Musiikkipäivien luoja ja visionääri Mauno Astala oli kuollut. Hänen visionsa Hetan Musiikkipäivistä loivat innostavan pohjan tapahtumalle.
Juhlavuosi 1988
Vuonna 1988 Hetan Musiikkipäivät järjestettiin 20. kerran. Sen kunniaksi tilattiin juhlakirja, ”Hetta-kronikka, Hetan Musiikkipäivät 1969-1988” Erkki Apajalahdelta, joka oli ollut mukana jo ensimmäisestä Seitakuoron harjoitusleiristä 1963 lähtien.
Juhlavuoden ohjelma oli viritetty äärimmilleen. Konsertteja oli enemmän kuin koskaan ennen, myös esiintyjiä oli ennätysmäärä. Yhteensä konsertteja ja muita musiikkitilaisuuksia oli 15. Matkakonsertteja oli 14, Suomessa 9, Ruotsissa kolme ja Norjassa kaksi.
Yhteistyössä kirkon jumalanpalvelus- ja musiikkitoiminnan keskuksen kanssa järjestettiin kanttoreiden kutsukurssi KJMK:n pääsihteeri Kai Vahtolan johdolla. Kurssilaiset esiintyivät pitkin viikkoa.
1989 Kohti Hetan Musiikkipäivien uutta vuosikymmentä
Lauantai-illan konsertti koulun liikuntahallissa oli kokonaan omistettu Nils-Aslak Valkeapään eli Áillohašin runoudelle. Pehr Henrik Nordgrenin teoksen Lávllaráidu barytonille, sellolle ja pianolle esittivät Olavi Hautsalo, Timo Törmä ja Pekka Vapaavuori,
Matkakonsertit ja radio levittivät jälleen Hetan Musiikkipäivät laajalle alueelle.
Hetan Musiikkipäivät 1989 sai lehdistössä poikkeuksellisen monipuolisesti huomiota.
Musiikkipäivien talous oli todella tiukalla.
1990 Suomalais-virolainen barokkiorkesteri tulee Hettaan
Laajentunut positiivinen palaute Pohjois-Suomen ja erityisesti valtakunnan lehdistössä rohkaisi jatkamaan jarruttelematta.
Suomalais-virolainen barokkiorkesteri piti ensikonserttinsa Hetan kirkossa yhdessä Tallinnan motettikuoron ja Hortus Musicuksen omien laulusolistien kanssa. Soittajista 11 tuli Suomesta ja 8 virolaisesta Hortus Musicus-yhtyeestä.
Uutena avauksena järjestettiin kahtena päivänä musiikkituokio Pyhäkeron kämpällä kahdeksan kilometrin päässä Hetasta. Pikkuiseen kämppään oli ahtautunut lähes viisikymmentä ihmistä ja pihalla heitä hiihteli toista sataa. Kaiuttimien välityksellä hekin saivat osansa konsertista.
1991 Brockes-passiota ja jäädraamaa
Suomalais-virolaisen barokkiorkesterin muodosti ohjelman ytimen.
Uusina konserttipaikkoina olivat Kilpisjärvi ja vanhainkoti Luppokoti. Pyhäkeron musiikkituokiot järjestettiin kolmeen otteeseen perjantaista sunnuntaihin.
Hetan Musiikkipäivät huomioitiin lehdistössä laajemmin kuin koskaan aikaisemmin.
1992
Kiirastorstain konserttivieraat tulivat Moskovasta. Anatoli Grindenkon johtama Vanhan venäläisen laulun kuoro koostui 11 Moskovan hengellisen akatemian käyneestä miehestä. Kuoro oli erikoistunut vanhaan ortodoksiseen kirkkolauluun, joka on hyvin erilaista kuin se, mitä me tänä päivänä ortodoksisissa kirkoissamme kuulemme.
Suomalais-virolainen barokkiorkesteri solisteineen esitti pääsiäispäivänä Händelin viidelle laulajalle ja orkesterille säveltämän Ylösnousemusoratorion La Resurrezione. Se oli Suomen ensiesitys ja radioitiin suorana lähetyksenä. Oratorio toistettiin vielä maanantaina Rovaniemen kirkossa, josta oli tullut Suomalais-virolaisen barokkiorkesterille vakiintunut Hetan vierailun päätöspaikka.
1993 Juhlavuosi ja vahdinvaihto
Musiikkipäivät järjestettiin väistyvän ja uuden taiteellisen johtajan Matti Apajalahden yhteistyönä. XXV juhlavuoden kunniaksi enontekiöläiset esittelivät musiikkitoimintaansa laajalla rintamalla. Esiintyjinä olivat kansalaisopiston lapsikuoro Vesa-Matti Tastulan johdolla, Risto Vähäsarjan johtama Rajaseutukuoro, Enontekiön virsilauluryhmä ja duo Päivyt Kurki (sello) ja Vesa-Matti Tastula (piano). Yli viidenkymmenen laulajan konsertti näin pienellä paikkakunnalla kertoi hämmästyttävästä aktiivisuudesta.
Pekka Vapaavuori
Hetan Musiikkipäivien taiteellinen johtaja vuosina 1983-1993
Lyhennelmiä ja otteita Pekka Vapaavuoren kirjoituksesta Musiikki ja sukset –kirjaan Hetan Musiikkipäivien 50v kunniaksi.
Näytä vähemmän1993–1999
Taiteellisen johtajan rooli tällaisessa kontekstissa on yhtä aikaa ihanteellinen ja haastava. Ihanteellinen siksi, että ympäristö jo sinänsä virittää kuulijat mielentilaan, jossa ajan ja materian merkitys katoavat ja mieli on avoin musiikin vastaanottamiselle. Haastava siksi, että odotukset konserttien sisällöstä ja tasosta ovat jo etukäteen korkealla. Lisähaasteensa tuovat toki logistiikka (matkustus, majoituskapasiteetti yms.) ja rahoituksen varmistaminen. Mutta kaikista näistä aineksista on syntynyt vuosi toisensa jälkeen Hetan Musiikkipäivät, jokaisella kerralla omalla tavallaan ainutkertainen tapahtuma.
Lue lisääOma kauteni taiteellisena johtajana ajoittui 1990-luvun puoliväliin, aikaan jolloin Suomessa elettiin syvää talouden lamaa valuuttakriisien, idänkaupan ehtymisen, pankkikriisin ja suurtyöttömyyden keskellä. Tällaisina aikoina taiteen ja taidetapahtumien, kuten Hetan Musiikkipäivät, merkitys ja vaikutus on vieläkin suurempi, mutta valitettavasti rahoitustuki entistä tiukemmassa. Valitettavasti julkisen talouden realiteetit ulottivat lonkeronsa myös Hettaan. Moninaisten vaiheiden lopputuloksena vuonna 1994 Hetan Musiikkipäivät ry rahoituksen puuttuessa ei kyennyt tapahtumaa järjestämään, vaan se toteutettiin Enontekiön Yrittäjien toimesta, jolloin profiilikin oli hieman toisenlainen.
Miltä näytti Hetan Musiikkipäivät 1993-1999?
Konserttisarja on aina enemmän tai vähemmän suunnittelijansa näköinen. Koska vokaalimusiikki on minulle ominta aluettani, näkyi se luonnollisesti myös Musiikkipäivien tuon ajan konserttitarjonnassa, joskaan kamarimusiikkia sekä mahdollisuuksien salliessa suurempimuotoisia kuoro+orkesteri -teoksiakaan ei unohdettu. Mieleenpainuvia vokaalimusiikin konsertteja ovat olleet mm. Kampin Laulun sekä Lumen Valon konsertit gregoriaanisen musiikin yhtye Cetus Nosteria unohtamatta.
Erityisenä tapauksena on mieleeni painunut viimeisenä vuotenani 1999 esitetty Bachin Markus-passio, sillä se oli kyseisen version Suomen ensiesitys.
Aloittaessani taiteellisena johtajana 1993 totesin ohjelman esipuheessa: ”Taiteelliset johtajat, teokset ja esittäjät tulevat ja menevät, mutta juhlien aihe, Kristuksen kärsimyshistoria on ja pysyy – valo voittaa. Ylösnousemuksen kirkkaus vain korostuu Hetan luonnonkauniissa kevätauringon kirkastamassa tunturimaisemassa. Tämä jos mikä on omiaan virittämään mielen pääsiäismusiikin kuuntelemiselle. Ehkä siinä onkin Hetan Musiikkipäivien suosion ja pitkän iän salaisuus.”
Vieläkin, 26 vuotta myöhemmin, ajattelen samoin. Musiikkipäivillä kautta sen historian kuullut teokset ovat edustaneet eri maita ja aikakausia. Musiikissa ajat ja rajat kuitenkin häviävät. Esiintyjät ja kuulijat elävät musiikin mukana tässä ja nyt – Hetan sanoinkuvaamattoman hienossa ympäristössä, jokaisena pääsiäisenä ja toivoakseni hamaan tulevaisuuteen, Hetan hengessä.
Hetan Musiikkipäivät on Hetan näköinen sävytettynä kulloisenkin taiteellisen johtajan kokoamalla ohjelmalla – ja päinvastoin.
Matti Apajalahti
Hetan Musiikkipäivien taiteellinen johtaja vuosina 1993-1999
Otteita Matti Apajalahden kirjoituksesta Musiikki ja sukset –kirjaan Hetan Musiikkipäivien 50v kunniaksi
Näytä vähemmän2000–2006
Vuoden 2000 Musiikkipäivät olivat ensimmäiset, joiden valmistamiseen osallistuin taiteellisena johtajana. Kaiken kaikkiaan jo se, että silloinen Hetan Musiikkipäivät r.y.:n puheenjohtaja Vilho Vähäsarja oli edellisenä syksynä ehdottanut, että ottaisin tuon tehtävän hoitaakseni, hämmensi mieltäni suuresti. Itselläni ei tuolloin ollut minkäänlaista kokemusta klassisen musiikin konserttien järjestämisestä. Henkilökohtaiset yhteydet merkittäviin kotimaisiin taiteilijoihin ja kokoonpanoihin puuttuivat, puhumattakaan kansainvälisistä. Kielitaidosta kohdallani ei voi puhua. Sanotaan, että kun suommee ja savvoo osovvaa, sitä pärjäillöö. Siltäkin osin jälkimmäisen taito puuttui. Ei auttanut kuin tukeutua tällaisissa kysymyksissä edeltäjäkollegoihin ja tietenkin Musiikkipäivien pitkäaikaisiin luottamushenkilöihin ja työntekijöihin.
Lue lisääEn voinut olla välttymättä kokemasta keskustelua tapahtuman ohjelmapolitiikasta ja ajankohdastakin. Esiin nousi jopa vaatimus sisällön keventämisestä. Ei niinkään HeMu:n sisältä, vaan ennemminkin muiden intressiryhmien taholta. On vaikea sanoa, miten pitkälle ajateltuja nuo ulostulot olivat, mutta edelleen olen ilahtunut siitä, että tapahtuman punainen lanka ei ole katkennut. Jokainen taiteellinen johtaja on luonut oman näköisensä juhlan, mutta kosiskelematon pääsiäisen klassiseen musiikkiin painottunut henki on säilyttänyt asemansa. Ehkäpä juuri tämä antaa oikeutuksen taiteellinen johtaja -tehtävänimikkeelle Hetan Musiikkipäivissäkin. Mikäli vuosien 2000 – 2006 Musiikkipäivät näyttävät jotenkin itseltäni, toivon, että niistä muistetaan vahva paikallisväri; Tunturilaulajat, Giellavealggut, yksittäiset joikaajat, silloiset nuoret; nyt jo taiteessaan pitkälle ehtineet enontekiöläiset ja lähiseutujen musikantit. Ja totta kai, sinäkin aikana vahva klassisen pääsiäismusiikin osuus, se punainen lanka!
Merkityksettömiä konsertteja tai musiikillisia esillepanoja ei ollut. Jokaisen eteen teimme yhdessä lujasti töitä, mutta joiden merkittävimmästä osasta kuitenkin vastasivat ja aina vastaavat taiteilijat. Muusikot, joiden elämänaikainen uurastaminen oman instrumenttinsa parissa vain voi mahdollistaa vuorovaikutukselliset elämykset heidän itsensä ja yleisön kesken, olipa instrumentti oma ääni tai jokin soitettava ”peli”.
Monesti on valiteltu, tuskailtukin, yleisömenestystä. Senkin eteen on tehty ja tehdään paljon. Äkkiseltään luulisi, että esimerkiksi n. 350 ihmistä vetävä kirkko saadaan täyteen muutamana peräkkäisenä päivänä kerta kerran jälkeen. Eipä olekaan helppo yhtälö. Tarjolla olevan musiikin vika se ei kuitenkaan ole. On nimittäin niin, että jos musiikki, jota Musiikkipäivilläkin ehkä eniten esitetään, on kestänyt tapahtumaa edeltävät vuosisadat, ja joka ei ole menettänyt merkitystään edes viiden viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana, ei ole kulutusrihkamaa vaan arvo, tai oikeammin Luojan lahja ihmiskunnalle.
Vesa-Matti Tastula
Hetan Musiikkipäivien taiteellinen johtaja 2000-2006
Lyhennelmä ja otteita Vesa-Matti Tastulan kirjoituksesta Musiikki ja sukset –kirjaan Hetan Musiikkipäivien 50v kunniaksi.
Näytä vähemmän2007–2013
Kirjoitin vuoden 2007 esipuheessani, että Hetan Musiikkipäivät ovat aina olleet taiteellisten johtajiensa näköisiä niin taiteellisessa kuin taloudellisessa mielessä. Nyt haluan lisätä tuohon ehdottomasti ajan tuoman merkityksen.
Kaksi olennaista ajatusta rakensi suunnitteluani: sävellystilaus per vuosi ja mahdollisuuksien mukaan pääsiäisaiheinen suurimuotoinen teos. Siihen aikaan toimin opettajana ja kapellimestarina kahden kaupungin, Oulun ja Tampereen musiikkioppilaitoksissa, joissa oli poikkeuksellinen orkesteri- ja kuorotoiminta. Lisäksi laitoksissa oli poikkeuksellinen johto: Ahti Alatalo ja Airi Hirvonen edustivat Oulun Konservatoriota ja Oulunseudun Ammattikorkeakoulua ja Ilari Laakso ja Olli Mikkilä Tampereen Konservatoriota ja Pirkanmaan Ammattikorkeakoulua. Molemmat osapuolet uskalsivat ottaa vastuulleen, solisteja lukuun ottamatta, kaikki kustannukset. Näihin kahteen kaupunkiin keskittyi myös kuorot, osa solisteista ja valtaosa säveltäjistä. Paavo Korpijaakko, Hannu Pohjannoro, Ilari Laakso, Tuomas Turriago ja Jouni Kaipainen tulivat kaikki Tampereen yhteisestä musiikkioppilaitoksesta, Jouko Tötterström Oulunseudun Ammattikorkeakoulusta. Lisäksi Sven Rasmussen Färsaarilta ja Olli Kortekangas Helsingistä.
Lue lisääNäiden ajatusten toteutus ei ollut halpaa oppilaitoksille eikä tietysti Hetan Musiikkipäiville. Onneksi alkuvuosina saimme runsaasti apurahoja. Silti uskon, että ohjelmani saivat ennen toteutustaan useasti enemmän sydämentykytystä kuin innostusta.
Musiikkioppilaitosten ja nuorten yhtyeiden mukanaolo takasi myös vastakkaisen palveluksen Hetan Musiikkipäiville, koska nuorten esiintyjien joukosta syntyi uusia Hetan ja Lapin ystäviä, juhlien uusia taiteilijoita ja mahdollisia uusia taiteellisia johtajia.
Elämyksiä kuulijana
Minun tehtäväni ei ole arvioida teoksia, joissa olen ollut itse mukana, mutta lähtemättömiä elämyksiä olen kuullut katsomon puolelta muutaman mainitakseni:
Winterreise Jorma Hynnisen ja Risto Laurialan esityksenä täpötäydessä kirkossa kahden ylimääräisen penkin välissä istuen. Frank Martinin Jedermann (Jokamies) laulut Esa Ruuttusen ja Tuomas Turriagon esittämänä. Oulaisten Nuorisokuoron ja naiskuoron Pergolesin Stabat Mater Tapani Tirilän johtamana Timo Kinnusen harmonikkasovituksen säestämänä. Olipa upeaa ”Ba Rokkia”. Edelleen Pia Freundin ja Anna Laakson esittämät ja juontamat Theresienstadt-laulut keskitysleirin toivoista ja epätoivoista.
Päivien ”uudestiluovinta” antia oli Minna Pensolan kiidätys Koutokeinosta synnytykseen ja konsertin ohjelman pikavaihto!
Suomen kulttuuripolitiikka on muuttanut siinä määrin musiikkioppilaitosten asemaa ja opintoalueita, ettei useita produktioita voisi kuvitellakaan. Ikävää, että taloudellista lamaa seuraa usein myös henkinen lama.
Ari Angervo
Hetan Musiikkipäivien taiteellinen johtaja vuosina 2007-2013
Lyhennelmä ja otteita Ari Angervon kirjoituksesta Musiikki ja sukset –kirjaan Hetan Musiikkipäivien 50v kunniaksi
Näytä vähemmän2014–2019
Omana kautenani ehkä tyypillisin Musiikkipäivien rytmi on ollut: tiistaina Enontekiön päivä, keskiviikkona paikallinen Minun virteni –yhteislauluilta (jossa usein on ollut vieraina myös Musiikkipäivien taiteilijoita) ja torstaista sunnuntaihin Enontekiön kirkon klassisen musiikin konserttien sarja. Lisäksi olivat päiväkoti- koulu- ja vanhainkotikonsertit, Pyhäkeron musiikkihetki sekä vierailukonsertit, joka vuosi Juhlsin Hopeapajassa mutta myös vuosittain vaihtuvissa kohteissa. Joka vuosi juhlien taiteilijat ovat olleet avustamassa myös pääsiäisajan jumalanpalveluksissa Enontekiön kirkossa.
Vuosittain vaihtuvat teemat -käytäntöä olen jatkanut. Teema tarjoaa näkökulman, tavan kuunnella, ja ehkä herättää ajattelemaankin tuoreella tavalla.
Lue lisääAjat muuttuvat 2014
”Musiikkipäivien ohjelmassa muuttuva aika pysähtyy hetkeksi – säveliksi ja elämyksiksi – monella eri tasolla. Konserteissa asetetaan usein rinnakkain eri aikakausien ja eri tyylisuuntien musiikkia kokonaisuuksiksi, jotka toivon mukaan säilyvät pysyvinä muistoina kuulijoiden mielissä.”
Vastakohtia vierekkäin asettava konserttirakenne on kulkenut mukana suunnittelemissani konserttikokonaisuuksissa kaikilla Musiikkipäivillä.
Jo ensimmäisillä Musiikkipäivilläni havaitsin konkreettisesti, että muu maailma on kaukana Hetasta. Vuokrasin pakettiauton, jolla suuret soittimet saatiin kuljetettua perille. Matka kävi Haaparannan kautta, jossa oli The Jones Bandin matkakonsertti. Alusta pitäen tuli siis käytännön kautta selväksi, miten suuri vaikutus taloudella ja maantieteellä on taiteellisiin ratkaisuihin.
Halusin tuoda esiin monipuolisesti eri aikojen kamarimusiikkia ja Musiikkipäivillä kuultiinkin melko tasapuolisesti sävellyksiä barokista klassismin ja romantiikan kautta nykypäivään. Unohtamatta paikallista ulottuvuutta.
Rajalla 2015
Teemana oli ”Rajalla”. Halusin jatkaa uuden musiikin saamista esitettäväksi Hetan Musiikkipäivillä. Sopivan tuntuiseksi tiheydeksi vakiintui joka toinen vuosi tapahtuva kantaesitys. Vuoden 2015 Musiikkipäivillä tilaus tehtiin nuorelta pianisti-säveltäjältä Johannes Piirrolta. Pianokvartetille sävelletty ”Kaari” esitettiin lauantain konsertissa säveltäjän ja Tempera-kvartetin jäsenten voimin.
Pysyvästi mieleen jäänyt musiikillinen elämys oli Johannes Piirron improvisaatio päätöskonsertissa. Se perustui konsertin alkunumeron, Biberin mysteerisonaatin Jeesus nousee kuolleista teemana käytetylle vanhalle Surrexit Christus hodie (Ylistäkää ylösnoussutta Kristusta) –koraalille. Improvisaation keskivaiheilla tuo teema muuntui taianomaisesti seuraavan teoksen, Schubertin jousikvinteton ensimmäisen osan taivaallisen ihanaksi sivuteemaksi. Kirkkoon loistavan kevätauringon kultaama elämys oli järisyttävä, ja aika tuntuu vain lisäävän muiston merkitystä ja tunnesisältöä. Konserttia ei äänitetty, joten tämä ainutlaatuinen hetki elää vain muistoissa.
Konserttivierailu Kilpisjärven koululla vain muutama viikko ennen sen palamista on myös jäänyt pysyvästi muistoihin.
Lähde 2016
Erityisenä ylpeydenaiheenani tuon vuoden Musiikkipäivillä oli espanjalaisen barokkisäveltäjän Theodoro Ortellsin Kärsimyshistoria-oratorion ensiesitys Suomessa barokkivelho Andrew Lawrence-Kingin johdolla. Lauluyhtye Utopia esiintyi tässä pitkäperjantain Kärsimystie-konsertissa ja seuraavana päivänä Pyhäkeron hiihtomajalla. Itse en päässyt paikalle, mutta videoklipinkin välittämänä oli vaikuttava näky, kun paikalle hiihtänyt Andrew Lawrence-King lausui huolellisesti laaditun ohjelman keskellä hiihtoasussaan Shakespearea barokin retoristen ohjeiden mukaisesti elehtien.
Pohjoinen valo 2017
Suomen itsenäisyyden juhlavuotena 2017 ohjelmassa painotettiin suomalaista musiikkia ja pohjoista ulottuvuutta teemalla ”Pohjoinen valo”. Muitakin tasavuosia juhlittiin: 140-vuotiasta Enontekiön kuntaa, 270-vuotiasta Enontekiön seurakuntaa sekä 100 vuotta jatkunutta saamelaista yhteistyötä.
Vuoden tilausteos oli Tapio Tuomelan säveltämä Friarjojk och scen. Tämän intensiivisen ja humoristisenkin teoksen esittivät Piia Komsi ja Borea-kvartetti. Säveltäjä johdatteli puheenvuorossaan yleisön ruotsin- suomen- ja saamenkielisen teoksen maailmaan.
Lähellä – Kaukana 2018
Vuoden 2018 Musiikkipäiville kokemukseni Hetan matkoista tiivistyivät teemaksi asti: ”Lähellä — Kaukana” liittyi maantieteeseen, mutta myös musiikkiin, kuultiinhan Musiikkipäivien konserteissa tänäkin vuonna tuttuja ja vähän oudompia sävellyksiä läheltä ja kaukaa.
Vierailukonserttien määrää oli lisätty, Norjan Skibotnin lisäksi käytiin Haaparannassa, Koutokeinossa, Tunturihotelli Vuontispirtissä Ylikyrössä, Olos Polar Centerissä Muoniossa, Karesuvannossa ja Kilpisjärvellä. Huolimatta logistisista ja aikataulullisista haasteista (sekä rikkoutuneista autoista), kaikki saatiin lopulta hyvin toimimaan.
Vuonna 2018 Yle äänitti sekä Tampere-trion konsertin kiirastorstaina, että pitkäperjantain konsertin.
Juuret 2019
Juhlavuoden teema, Juuret, oli valittu kunnioittamaan perinteitä, mutta luomaan myös uskoa tulevaisuuteen: elinvoimainen kukoistus edellyttää toimivia juuria niin luonnossa kuin kulttuurissakin.
Jälkeenpäin ajateltuna omien Musiikkipäivieni punaisena lankana on ollut erilaisten todellisuuksien kohtaaminen. Pähkinänkuoressa tämä toteutui musiikillisesti edellä kuvailemassani Johannes Piirron improvisaatiossa: ikivanha koraali ja klassinen kamarimusiikki kertovat pohjimmiltaan samaa tarinaa elävän musiikkiesityksen ohikiitävässä hetkessä. Hengellinen ja henkinen kohtaavat, kuulija ottaa musiikin vastaan omana ainutlaatuisena itsenään ja ihannetapauksessa saa siitä sen, mitä hän kaipaa: lohdutusta, iloa, viihdykettä aisteille, älyllistä tyydytystä – kokemuksen yhteydestä.
Lauri Pulakka
Hetan Musiikkipäivien taiteellinen johtaja vuosina 2014-2019
Lyhennelmä ja otteita Lauri Pulakan kirjoituksesta Musiikki ja sukset –kirjaan Hetan Musiikkipäivien 50v kunniaksi
Näytä vähemmän