Arja Puntila

Lauri Marjakangas (s. 1994, Kempele) aloitti muusikkouransa sähkökitaran varressa rytmimusiikin parissa, kiinnostui sittemmin jazzista sekä kansanmusiikin loputtomasta tyylikirjosta, ja lopulta ajautui törmäyskurssille taidemusiikin kanssa. Tämä törmäys erityisesti nykymusiikin kanssa järisytti Marjakankaan ajatustapoja musiikin tekemisestä niin perusteellisesti, että lopulta hän päätyi tutkimusmatkalle maailmaan, jossa alati syvemmälle joutuessaan sitä luulee saavuttavansa pohjan jossain vaiheessa. Sittemmin hän on jo alkanut ymmärtämään, että todellisuudessa tämä taidemusiikin kaivo lienee pohjaton inspiraation ammennuksen lähde, josta omaa ääntään voi etsiä vapaasti - ehkä tämä oli todellisuudessa Marjakankaan musiikillinen suuntaus, jonka lopullinen esiin purkautuminen oli vain odottanut tarpeeksi voimakasta impulssia. Marjakangas on opiskellut sävellystä Oulun ammattikorkeakoulussa Jouko Tötterströmin sekä Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa Tapio Tuomelan johdolla.

John André Eira is 22 years old and from Maze. Here we meet a young yoiker who master the traditional style to the full. He is a talent within traditional Sami music. He has had a good family who have kept the tradition alive and thus influenced and inspired him to learn yoiking and practicing the disciplines that this art form requires. John André is in spite of his young age to be considered as one of the foremost talents and practitioners of traditional Sami music in Northern Sami style. John André performs yoiking in a very archaic way with a variety of musical ornamentation, and an advanced vocabulary of the voice with a wide level of overtones and a mature voice. It is a delight for the ear to hear how he conveys the different person characters sensitively and clearly distinguishes between male and female and young and old. He has yoiked since he was 2 years old and has had his learning through practice. His fervor and enthusiasm for yoiking is formidable. He has performed at various venues and in different contexts. He also has secondary school with music major - (main instrument drums), 2 years Folkehøyskole in Haparanda - (Sound engineer). He is multi-talented and has an enhanced ear due to the fact that he is blind. This reinforces him as a musician. He takes the initiative and works hard.

Lapin sotilassoittokunnan seitsikko Lapin sotilassoittokunnan seitsikko on monipuolinen ja muuntautumiskykyinen seitsemän vaskisoittajan ja 1-2 lyömäsoittajan yhtye. Seitsikko sopii joka tilanteeseen - niin konserttisaliin kuin torille. Seitsikkomme onkin esiintynyt lukuisissa kirkko-, koulu- ja kamarikonserteissa ja ollut juhlistamassa monenlaisia tilaisuuksia. Vaskiseitsikko on perinteinen Suomessa 1870-luvulla kehitetty kokoonpano, jolle ovat aikanaan säveltäneet sinfonista musiikkia mm. Jean Sibelius, Toivo Kuula ja Leevi Madetoja. Lapin sotilassoittokunnan seitsikko ylläpitää vanhaa seitsikkoperinnettä, johon kuuluu alkuperäissävellysten lisäksi myös monen tyylisen sovitetun musiikin esittäminen. Ennakkoluuloton seitsikkomme pyrkii lisäksi säännöllisesti esittämään nykysäveltäjien teoksia ja tällä tavoin uudistamaan perinteitä ja viemään seitsikkomusiikkia eteenpäin. Seitsikkoa johtaa Sari Pietikäinen. Kokoonpano: Erkki Mäntyranta es-kornetti Sari Pietikäinen ja Sampo Sorvo b-kornetti Asseri Väisänen alttotorvi Eero Sydänmetsä tenoritorvi Tuomas Kurki baritonitorvi Tatu Tikkanen tuuba

Veli Kujala on kaikilla tavoilla mitaten poikkeuksellinen muusikko. Kun törmäsin nuoreen Veliin ensimmäisen kerran, tiesin vain, että hän on erinomainen harmonikansoittaja, ykkösluokan lahjakkuus. Ja voi pojat, mikä muusikko hän olikaan jo tuolloin! Olin kuullut taidokkaita harmonikansoittajia ennenkin, mutta Velin virtuoosisuus oli jotain uutta. Se oli paljon enemmän kuin pelkät vikkelät sormet, hänen soittonsa on täynnä monenlaisia rikkaita sävyjä. Pian Veli tuli esiin myös säveltäjänä, ja sellaisena hänen monipuolisuutensa näyttäytyy kaikkein selvimmin: hän ei juokse eurooppalaisen avantgarden perässä vain koska niin kuuluisi tehdä, eikä hän ole myöskään traditionalisti, joka haikailee menneiden aikojen tonaaliseen turvasatamaan. Sitä vastoin hänen ensimmäinen rakkautensa jazz kyllä kuuluu siinä, kuinka saumattomasti hän risteyttää jopa matemaattisen tarkasti strukturoidun ja vapaalta improvisaatiolta kuulostavan musiikin. Samoin hän rakentaa parhaan minimalismin perinnön tapaan kehittyviä harmoniakulkuja, ja rytmi-ideoita hän ammentaa myös muusta kuin länsimaisesta musiikista. Tietenkään Velin asteikoksi ei riitä 12 puolisävelaskelta, vaan mikrotonaalisuudesta on muodostunut hänen musiikkinsa tärkeä ominaisuus. Tämä ulottuu musiikin lisäksi soittimeen: Veli on mikrotonaalisen harmonikan keskeinen kehittäjä ja taitaja, ja musiikin tohtoriksi hän valmistui tutkimalla sekä soitintaan että sille kirjoitettua nykymusiikkia – jonka keskeinen tilaaja hän itse on. Nostakaamme esiin joitakin esimerkkejä: Hyperchromatic Counterpointin minimalistisessa maailmassa soi sekä nuoruuden jazzinnostus, mikrotonaalisuus että bachiaaninen kontrapunkti. CybOrganissa live-elektroniikka vie perinteisen urkukonserton aivan uusille alueille muokkaamalla ääntä jännittäviin suuntiin ja väreihin. Musiikin kuvaus- ja ilmaisuvoima tekee jatkuvasti yllättäviä käänteitä, joita on suorastaan pakko lähteä seuraamaan. Viulukonsertto Auseil luo epätavallisen vahvan ja innostavan kerronnan, joka muuttaa mielessäni musiikin esityksen jännitysnäytelmäksi. Sekstetto Taz on virtuoosista kamarimusiikkia, joka vaatii esittäjiltään teknistä briljanssia ja yhteistä hengittämistä. Taiturillisuus ulottuu myös lukuisiin urkuteoksiin, jotka Veli on kirjoittanut puolisolleen, urkuri Susanne Kujalalle. Velin monipuolisuus näkyy myös siinä, että pelkkä nykytaidemusiikin kenttä on hänen toiminnalleen liian kapea alue. Hän soittaa lukuisissa kokoonpanoissa, jotka risteilevät vapaan improvisaation ja silkan viihdyttävyyden vesillä. Ja kun New Yorkin Metropolitan-ooppera sattuu tarvitsemaan ensiluokkaista harmonikansoittajaa vaativaan tehtävään, se kutsuu paikalle Velin – jonka vakuuttava esiintyminen on varastaa koko shown! Mistä tämä kaikki tulee – jo Velin lapsuudessa alkaneesta taikatemppujen harrastamisestako? Taikurina esiintyminen vaatii sekä huikeaa sorminäppäryyttä että kykyä vangita yleisön huomio, jotta se voidaan yllättää. Ja siihen Veli Kujala kykenee paitsi taikurin välineillä, myös harmonikansoittajana ja säveltäjänä. –Osmo Tapio Räihälä

Sampo Haapamäki (s. 1979) on säveltänyt kamarimusiikkia, elektroakustista musiikkia, vokaalimusiikkia, ensembleteoksia, konserttoja ja orkesterimusiikkia. Häneltä ovat tilanneet teoksia Helsingin kaupunginorkesteri, Yleisradio Oy/Radion sinfoniaorkesteri, MikroEnsemble, Musiikin aika -festivaali, Institut de Recherche et de Coordination Acoustique/Musique (IRCAM), Avanti!, Tapiola Sinfonietta, Helsingin kamarikuoro, Gaudeamus Muziekweek, Heikki Nikula, Nouvel Ensemble Moderne, Klangspuren-festivaali, Hanna Kinnunen, Susanne Kujala ja Kaustisen kamarimusiikkiviikko. Haapamäelle on myönnetty Gaudeamus-palkinto Amsterdamissa 2004, ISCM – Young Composer Award Zagrebissa 2005, Teosto-palkinto Helsingissä 2006 ja Pohjoismaiden neuvoston musiikkipalkinto Reykjavikissa 2020. Haapamäellä oli sävellyskonsertit Musica nova festivaalilla Helsingissä vuonna 2006 ja Scandinavia Housessa New Yorkin kaupungissa järjestäjänä Finlandia Foundation New York Metropolitan Chapter vuonna 2015. Hän oli Tapiola Sinfoniettan kausisäveltäjä 2011-12. Haapamäki eli lapsuutensa Toholammilla ja valmistui Kaustisen musiikkilukiosta vuonna 1998. Hän opiskeli sävellystä Sibelius-Akatemiassa Helsingissä Tapio Nevanlinnan (1998-2002) ja Veli-Matti Puumalan (2002-05) johdolla ja valmistui musiikin maisteriksi vuonna 2005. Talvilukukauden 2006-07 hän opiskeli Hochschule für Musik und Theater Leipzigissa opettajanaan Claus-Steffen Mahnkopf. Haapamäki opiskeli sävellystä Tristan Murailin johdolla (2005-06, 2007-09) New Yorkin kaupungissa Columbian yliopistossa, josta Haapamäki valmistui musiikin tohtoriksi (Doctor of Musical Arts) vuonna 2012. Haapamäen väitöskirjan ohjaajana toimi Fred Lerdahl 2010-2012. Haapamäki otti osaa sävellyksen ja musiikkiteknologian Cursus 1 -kurssille, tuutorinaan Grégoire Lorieux, IRCAMissa Pariisissa lukuvuonna 2012-13. Tällä hetkellä Haapamäki työskentelee vapaana taiteilijana ja asuu Helsingissä. Haapamäki on ollut mukana uusien neljäsosasävelaskelinstrumenttien kehittelyprosesseissa. Uusia neljäsosasävelaskelinstrumentteja ovat Veli Kujalan neljäsosasävelaskelharmonikka (keksinyt Kujala ja rakentanut Pigini), Juuso Niemisen neljäsosasävelaskelkitara (rakentanut Keijo Korelin), sekä Elisa Järven ja Sampo Haapamäen neljäsosasävelaskelpiano (rakentanut Otso Haapamäki Toholammilla, keksinyt E.Järvi & S.Haapamäki, tekninen konsultointi: Libero Mureddu). Kyseisissä neljäsosasävelaskelinstrumenteissa on pyritty mahdollisimman laajaan täysneljäsosasävelaskeläänialaan (24 säveltä per oktaavi) ja ergonomisuuteen.

Seitakuoro on tasokas rovaniemeläinen kamarikuoro, joka pyrkii maakunnallisesti ja valtakunnallisestikin merkittävien konserttikokonaisuuksien ja uusien avauksien toteuttamiseen. Jo kuoroa perustettaessa reilut 60 vuotta sitten määriteltiin kuoron toiminnan lähtökohdaksi täyttää korkeatasoisen kuoromusiikin mentävä aukko pohjoi- sessa Suomessa. Korkeat tavoitteet kirjattiin kuoron sääntöihin: toiminnan tavoitteena olisi haasteellisen kuoromusiikin esittäminen Lapissa ja kuoromusiikkiharrastuksen korkeimman tason vaaliminen koko Pohjois-Suomen alueella. 2000-luvun vuosikymmeninä Seitakuoro on ollut uudessa kukoistuksessa ja on mm. menestynyt kuorokilpailuissa ulkomailla ja kerännyt kiittäviä palautteita yleisöiltä ja kriitikoilta. Klassisen kamarikuoromusiikin ohella Seitakuoro on panostanut uusien avauksien tekemiseen ja mm. tuonut Rovaniemelle negrospirituaaleja tai työväenlauluja teemakonsertteihinsa, joita varten kuoro on kouluttautunut kokonaan erilaiseen äänen- käyttötapaan. Loppuunmyydyt konserttisalit ovat olleet merkki onnistumisista ja kunkin tyylin arvostavista ja taidokkaista esityksistä. Seitakuoron kokoama lappilainen materiaali on tallennettu kuoron äänitteille, jotka esittelevät kattavasti lappilaisteemaista kuoromusiikkia ja sisältävät useita maailman ensilevytyksiä. Kaksi edellistä äänitettä – Arktisia näkyjä (2011) ja Kuvia pohjoisesta (2015) – saivat paljon huomiota kansainvälisessäkin mediassa, jossa mm. kiiteltiin kuoron omalaatuista kuulasta saundia ja omaperäistä ohjelmistoa. Jälkimmäinen äänite huomioi- tiin myös Suomen kuoronjohtajayhdistyksen ja Sulasolin Vuoden kuorolevy -arvioinnissa, jossa äänite sai kunniamaininnan huomionarvoisena ja laadukkaana levynä. Sarjan kolmas ja Lappi-trilogian päättävä äänite Lappilaisia elä(i)miä julkaistiin lokakuussa 2021. Levyllä soivat Seitakuoron vuonna 2019 järjestämän sävellyskilpailun finaaliteokset. Kadri Joamets, kuoronjohtaja Kadri Joamets (MuM) on syntynyt vuonna 1973 Tartossa, Virossa. Musiikin parissa hän aloitti vuonna 1980. Aluksi Kadrin instrumentteina olivat piano ja harmonikka. Kuoron- johdon opinnot Kadri aloitti vuonna 1988 Heino Ellerin konservatoriossa Tartossa. Heino Ellerin konservatorion jälkeen Kadri Joamets jatkoi kuoronjohdon opintojaan vuonna 1992 Tallinnassa Viron Musiikkiakatemiassa, josta hän valmistui maisterikuoronjohtajaksi vuonna 1998. Seitakuoroa Kadri Joamets on johtanut vuodesta 1999 lähtien. Kadri johtaa Rovaniemellä myös useita muita kuoroja. Kuorot ovat julkaisseet useita levyjä hänen johdollaan. Monessa mukana oleva Kadri on toiminut kuorojen yhteen kokoajana lukuisissa tilai- suuksissa ja ollut konserttien yhteisnumeroiden kantava voima – aina valtakunnallisia Sulasolin laulujuhlia myöten. Kadri on palkittu ansioistaan mm. Rovaniemen kulttuuri- tekopalkinnolla, Lapin läänin kulttuuripalkinnolla ja Osuuspankin Helmi-palkinnolla. Lukuvuonna 2018–2019 Joamets juhli 20-vuotista taivaltaan Lappilaisen kulttuurielämän vaikuttajana viiden juhlakonsertin voimin sekä osallistumalla Seitakuoron kanssa Viron legendaarisille ja nyt jo 150-vuotiaille laulujuhlille.

Risto Aakko opiskeli alttoviulunsoittoa Sibelius-Akatemiassa Eija Hirvosen ja Jouko Manseruksen oppilaana. Lisäksi hän on täydentänyt musiikin opintojaan useilla mestarikurseilla. Hän valmistui musiikin masiteriksi 1994. Aakko on työskennellyt monipuolisesti muusikkona, pisimpään Suomen Kansallisoopperan orkesterissa.  

AakkoSet on perhe-ensemble, jossa soittavat perheen jäsenet tarvittavassa tai saatavilla olevassa kokoonpanossa. Aakkosten ohjelmisto voi olla mitä tahansa kansanmusiikista nykymusiikkiin. Arja Puntila aloitti viulunsoiton Mauno Järvelän opissa Kirkkonummen musiikkiopistossa viisi vuotiaana. Hän jatkoi Sibelius-Akatemian nuorisokoulutukseen, jossa hänen opettajanaan oli professori Tuomas Haapanen. Sibelius-Akatemiassa hän opiskeli Erkki Kantolan johdolla. Suomen kansallisoopperan orkesterissa Puntila on työskennellyt vuodesta 1991 ja soittanut lisäksi aktiivisesti Kirkkonummen kamariorkesterissa. Pekko Aakko on kirkkonummelaislähtöinen fagotisti ja pianisti. Hän valmistui vuonna 2024 Helsingin Konservatoriosta opettajanaan Mikko-Pekka Svala, ja on samanaikaisesti opiskellut Ole Kristian Dahlin luokalla Mannheimin taideyliopistossa. Kilpailukokemusta hänelle on kertynyt niin Suomesta kuin ulkomailtakin, muun muassa kansainvälisestä Aeolus-puupuhallinkilpailusta Düsseldorfissa ja toinen sija Pohjoismasesta Polstjärnepriset-kilpailusta. Syksyllä 2025 Pekko aloittaa kandidaatin opintonsa Saksassa Mannheimin taideyliopistossa Ole Kristian Dahlin luokalla. Risto Aakko opiskeli alttoviulunsoittoa Sibelius-Akatemiassa Eija Hirvosen ja Jouko Manseruksen oppilaana. Lisäksi hän on täydentänyt musiikin opintojaan useilla mestarikurseilla. Hän valmistui musiikin masiteriksi 1994. Aakko on työskennellyt monipuolisesti muusikkona, pisimpään Suomen Kansallisoopperan orkesterissa.  

Tonje Eero Hove is from Lakselv in Finnmark, northern Norway. She is educated at Music Institute at the Norwegian University of Science and Technology and the Academy of Opera in Oslo. She made her debut at the Norwegian Opera and Ballet in 2013, where she sang the role of Arminda in La finta giardiniera. Hove is a member of Trondheim Vokalensemble, one of Norway’s most renowned vocal ensembles. Having a broad understanding and musical knowledge across different genres, Hove is an acclaimed and sought after singer, performing at venues and festivals in both Norway and abroad every year.

Tim Weiss is the Artistic Partner of the Arctic Philharmonic’s Sinfonietta. He is a well-known conductor, having led the Oberlin Contemporary Music Ensemble in the USA for three decades. Weiss has also worked with New York Philharmonic Orchestra, BBC Scottish Symphony and Melbourne Symphony amongst others. Over the years he has earned acclaim for his performances, as well as his bold programming. He is a faculty member and director of the Aspen Contemporary Ensemble at the Aspen Music Festival and School, as well as being the co-director and founder of the Zohn-Collective.

Based well north of the Arctic Circle, the Arctic Philharmonic is the world’s northernmost professional orchestra. Based well north of the Arctic Circle, the Arctic Philharmonic is the world’s northernmost professional orchestra. The Arctic Philharmonic alternates between different ensemble formats on a regular basis. In the course of a year, you can meet the musicians of the orchestra in variations from small chamber groups, as the sinfonietta ensemble in Bodø or as the chamber orchestra in Tromsø. When we join forces, you can experience the full Arctic Philharmonic orchestra, as well as full-scale opera performances. The Arctic Philharmonic seeks to consolidate the position of arts in the High North, and the orchestra’s programme reflects its focus on audience development. The orchestra aims to present contemporary Norwegian music with particular focus on the High North, while at the same time managing a broad spectrum of the shared musical heritage, including the Sami region Sápmi. The Arctic Philharmonic regularly commissions new works and focuses on multiple performances and recordings. We collaborate with North Norwegian bands and artists from other musical genres, including jazz, pop, folk music and joik, in an effort to raise the profile of the regional music scene, nationally as well as internationally.

Risto-Matti Marin (s. 1976) ”on vaivihkaa ja suurempaa meteliä itsestään pitämättä noussut pianistiemme terävimpään kärkeen” (Risto Nordell / Suomen Kuvalehti 11.10.2019). Marin on tehnyt monia kansainvälistä huomiota saaneita soolopiano- ja kamarimusiikkilevyjä, sekä äänitteitä Yleisradiolle. Marinin ohjelmisto ulottuu barokin ja klassisromanttisen kauden perusteoksista nykymusiikkiin, ja mukana on monia harvinaisuuksia mm. transkriptioiden genrestä. Marin valmistui kunniamaininnalla musiikin tohtoriksi Sibelius Akatemiasta vuonna 2010. Konsertoinnin ohessa Marin luennoi, pitää mestarikursseja, ja toimii tuntiopettajana Sibelius-Akatemiassa ja Lauttasaaren musiikkiopistossa. Marinin opettajia Kuopion Konservatoriossa olivat Jouni Räty ja Jaakko Untamala. Sibelius-Akatemiassa hän oli Erik T. Tawaststjernan ja Teppo Koiviston oppilaana. Soolopianistina, solistina ja kamarimuusikkona (erityisesti saksofonisti Olli-Pekka Tuomisalon kanssa), Marin on kantaesittänyt lukuisia nykymusiikkiteoksia, joiden säveltäjiin on kuulunut suomalaisen nykymusiikin kärkinimiä kuten Eero Hämeenniemi, Sebastian Fagerlund ja Matthew Whittall. Vuonna 2017 Whittall omisti pianokonserttonsa ”Nameless Seas” Angela Hewittille ja Risto-Matti Marinille, ja Marin soitti teoksen Euroopan ensiesityksen marraskuussa 2017 Olari Eltsin johtaman RSO:n solistina. Marraskuussa 2019 Marin puolestaan kantaesitti Alexander Culpon pianolle ja jousiorkesterille säveltämän teoksen ”Mundus Imaginalis” Eltsin johtaman Kymi Sinfoniettan solistina. Viime vuosina Marin on tehnyt ensilevytyksiä suomalaisista pianoteoksista. Nykymusiikkilevy ”Sixth Sense” julkaistiin 2018 ja romanttisten suomalaisteosten ensilevytyksiä sisältänyt ”Hidden Treasures” puolestaan 2019 syksyllä. Molemmat mainitut levyt saivat Emma-ehdokkuudet parhaan klassisen albumin kategoriassa, ja ”Hidden Treasures” valittiin vuoden parhaisiin levyihin sekä Helsingin Sanomien että Music Finlandin listauksissa. Helmikuussa 2021 julkaistiin Toccata Classics -merkillä neljäs ja viimeinen CD kokonaislevytyksestä, joka sisältää Lisztin oppilaan August Stradalin (1860-1930) tekemät transkriptiot soolopianolle Lisztin sinfonisista runoista, kaikki teokset ensilevytyksinä. Alkuvuodesta 2024 julkaistu ”Solace” rakentuu säveltäjä Matthew Whittallin 40-minuuttisen samannimisen teoksen ympärille, ja sisältää myös Brahmsin ja Sibeliuksen musiikkia.